Maritta

Maritta


Synnyin Raahessa, vanhassa Gellmannin sairaalassa, tammikuussa 1950. Äitini väitti, että ensiparkaisuni pysäytti vanhan kellon synnytyssalin seinällä. Hän epäili aina, että se oli jonkinlainen varoitus tulevasta. Gellmannin sairaala on sittemmin museoitu. Tietääkseni minulla ei ole osuutta asiaan, mutta toistan tarinaa mielelläni.

Ensimmäiset kahdeksan kuukautta asuin ilmeisen tyytyväisenä äitini kanssa Pekkatorin laidalla, mutta elokuun lopussa tuli muutto. Äitini lähti Helsinkiin opiskelemaan ja minä jäin Saloisiin mummini huostaan. Siitä alkoi ”hylätyn lapsen tragedia”, joka piti minua otteessaan vuosikymmeniä.

Neljä vuotta myöhemmin äiti haki minut Helsinkiin ja ryhtyi kasvattamaan minusta prinsessaa. Ei minusta tullut mitään, mitä äitini toivoi. Yritin kyllä kovasti sopeutua minulle kulloinkin tarjottuun rooliin, mutta tunsin aina olevani ”orpo piru vieraassa helvetissä".

Olen matkustanut useissa maissa ja asunut monessa suurkaupungissa, työn ja koulutuksen perässä enimmäkseen. Lomamatkat suuntautuivat yleensä Raaheen.

Kun sitten eläkepäivät koittivat, sain tilaisuuden pohtia, miten haluan elämäni ehtoon viettää, ja päätin antaa ympyrän sulkeutua ja muuttaa syntymäkaupunkiini – kuolemaan.

Viime vuonna syyskuun lopussa pakkasin lempikirjani ja rakkaimmat tavarani autoon ja ajoin 658 km Raaheen. Vuokra-asunto löytyi ensimmäisenä päivänä Vanhasta kaupungista, kirkon kupeelta. Toisena päivänä kiersin kirpputoreja, ja mieluiset huonekalut löytyivät kuin taiottuna eteeni, kotiin kuljetettuna. Kaikkialla kohtasin ylettömän ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka vaikuttivat hämmästyttävän iloisilta siitä, että olin tullut.

Olen nyt vuoden ajan istunut onnellisena upean maisemani ääressä, yksinolosta nauttien, tarinoitani kirjoitellen, uusia ja vanhoja ystäviä ja sukulaisia kohdaten.

Olen löytänyt itseni.

Olen kiitollinen elämän tarjoamista potkuista ja mahdollisuuksista. En ole enää hylätty lapsi. Olen tullut kotiin.

En nyt vielä ehdi kuolemaan, on niin paljon koettavaa, kohdattavaa ja kerrottavaa. Kuulostellaan…

t. Maritta

Katso mitä muuta Maritta on tarinoinut!

Kotonakuuhkaaja, kaksi kissaa, koira ja korona

Kotonakuuhkaaja, kaksi kissaa, koira ja korona

Raaheen muutto oli todellinen onnen kantamoinen juuri ennen pandemian puhkeamista. Elo ja olo on turvallista ja apua löytyy yksineläjälle joka tarpeeseen. Apteekki tuo lääkkeet kotiin, Prismassa ovat suojaukset ihan huipussaan ja lähes kaikki käyttävät maskeja kaduillakin ja kunnioittavat etäisyyksiä. 
Lue